Uusi elämä alkaa

Kuten otsikkokin sen sanoo, mulla on nyt alkanut ihan uudenlaisen elämän opettelu. Toissapäivänä sain vihdon ja viimein diagnoosin, joka kyllä kattavasti selittää mun oireilujani. Mulla siis todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö eli "tuttavallisemmin" bipo. Kyllä mä sitä diagnoosia jo osasinkin odottaa, kun olin jo pidemmän aikaa pohdiskellut omaa oloani ja tuntemuksiani, välillä lukenut netistä aiheeseen liittyviä tekstejä blogeista ja artikkeleista. Tässä sitä nyt opetellaan elämään uuden "kumppanin" kanssa, pikku hiljaa. Lääkitystä tarkistettiin uuden diagnoosin myötä, ja nyt mulla menee aamulla 10mg essitalopraamia sekä illalla Lito 300mg x 2 ja melatoniini 3mg x 2. Näillä eväillä jatketaan eteenpäin :) Voi olla, että joskus tulevaisuudessa tuo essitalopraami pudotetaan pois & lisätään ehkä joku muu lääke tilalle; aika näyttää, miten käy.

Tylsää - kun mikään ei tunnu miltään

Huomasin juuri, että viime blogipostauksesta on vierähtänyt liian kauan :(. Mulla on ollut ja on edelleenkin todella masentunut olo. Sen vuoksi en ole kyennyt tänne mitään kirjoittamaan, kun tuntui että mitä sitä turhaan ajatuksiaan tuo julki; ei niitä kumminkaan kukaan lue. Nyt tuli fiilis että vois sitä jotain tänne virtuaaliselle paperille raapustaa, sais ehkä vähän omaa pahaa oloa purettua.

Ensin kuitenkin jotain hyvääkin; sitten viime postaukseni, olen liittynyt Keventäjiin & täytellyt  netissä ahkerasti ruokapäiväkirjaa. Olen myös aloittanut kuntosalilla käymisen, ja yllätyin todella positiivisesti ekalla salikerralla kuinka hyvä olo treenin jälkeen tulikaan. Liikunnan lisääminen sekä syömisien tarkkailu on tuottanut tulosta, paino on pudonnut ihan kivasti; useita voipaketteja on hävinnyt ...

Sitten muihin asioihin ... Mun keskittymiskyky on edellen hyvin alhainen, just jaksan katsella telkkarista max. tunnin ohjelman, ja sekin tekee välillä todella tiukkaa. Muutenkin oon huomannut, etten enää jaksa katsoa sarjoja/ohjelmia joita ennen seurasin lähes fanaattisesti. Ei vaan ole mitään mielenkiintoa. Kirjoja olen yrittänyt lukea, mutta tuloksetta. Kun oon saanut "kahlattua" läpi ehkä pari sivua, tulee fiilis ettei jaksa tätä enää. Lehtiä sentään jaksan joten kuten selailla.

Mun lääkitys muutettiin vanhaan takaisin eli nykyään otan aamulla yhden essitalopraamitabletin, ja illalla pari melaria sekä puolikkaan mirtsaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että noi melarit on sellaisia, joiden vaikutus ei pitäis enää seuraavana päivänä tuntua; eikä pitäis kyllä tuon mirtsankaan. Käytin viime vuonna mirtsaa samalla annostuksella, eikä siltikään ollut tällainen olo. Mä nukkuisin nykyään kellon ympäri, ts. väsymys on lievästi ilmaistuna melkoinen. Otan yleensä noi iltalääkkeet siinä klo 22.00-23.00 välillä, ja yritän mennä nukkumaan ennen puolta yötä. Jos mulla ei ole mitään menoa, voin nukkua kevyesti pitkälle aamupäivään, joskus oon herännut vasta puolen päivän jälkeen. Toki heräilen jonkun kerran yön aikana, mutta onneksi saan uudelleen unen päästä hyvin kiinni. Jos mulla on joku meno tiedossa, on pakko laittaa herätyskello soimaan; muuten jää meno, koska nukun autuaasti :).

Ensi viikolla mulla on aika psyk.polille, jossa näen lääkärin ja sairaanhoitajan. Eka kerta heidän luonaan oli tämän kuun alussa, ja lisäksi mulla oli sh:n luona haastattelu joku aika sitten. Onneksi ne molemmat on tosi kivoja tyyppejä, tuntuu että niille on helppo avautua omista asioistaan. Ei tule sellaista tunnetta, että mitähän ne mahtaa ajatella. Sitä mä tässä oon mietiskellyt, että jokohan ens kerralla sais jotain selvyyttä tähän mun diagnoosiin. Tuntuu niin kurjalta, kun syö lääkkeitä eikä olo tunnu helpottavan millään. Mä oon myös ajatellut, että olisin valmis vaikka menemään osastolle, jos siten vois saada selvyyden tähän mun nykyiseen olotilaan. Kaikkein vaikempina hetkinä mulla on ollut tosi synkkiä ajatuksia mielessä tyyliin " jos mä nyt nukkuisin pois, hyvin harva mua oikeesti jäis kaipaamaan eikä hautajaisiinkaan moni ilmestyisi". Niin, välillä tuollaiset ajatukset täyttää mun pään eikä tunnu olevan mitään ulospääsyä tästä ahdistavasta olotilasta. Ehkä mun tarttis puhua näistä ajatuksista sitten ensi viikolla. No, laitetaan mietintämyssy päähän ...