tiistai 20. tammikuuta 2015

Kadonnutta etsimässä

Tässä viime aikoina mua on suuresti ahdistanut se, etten enää pysty keskittymään kunnolla lukemiseen. Ennen olin oikea "lukutoukka" & lisäksi lueskelin erilaisia lehtiä välipaloiksi 😊 Nyt en edes muista, koska olisin tarttunut kirjaan tai johonkin lehteen. Ei vaan ole mitään inspistä lukea 😞 Erään laulun sanoja mukaillen; mä mistä löytäisin sen ..... keskittymiskyvyn? Ens viiikolla on taas aika lekurille, jospa nyt se ottaisi vakavasti mun halun vaihtaa lääkkeitä. Nykyinen lääkitys ei todellakaan auta.
Mua stressaa lisäksi erittäin paljon se, että painoa pitäisi pudottaa useampi kymmenen kiloa. Siihen projektiin tarvitsen lujan itsekurin, joka sekin tuntuu olevan multa kadoksissa. Herkut maistuvat liiankin hyvin, vaikka tiedän ettei niistä ole kuin harmia (lue: lisää kiloja) tiedossa. Mulla on toisin sanoen ollut ongelmallinen suhde ruokaan jo pitkään. Joskus saattaa tulla järkyttäviä ahmimiskohtauksia, jolloin syön & juon suolaista ja makeaa sekaisin, vuoronperään: suklaata, salmiakkia, jätskiä, sipsejä, pullaa .... Aina tällaisen jälkeen olo on ihan maassa. Tuntuu, että jotain tarttis tehdä. Koska en oo mikään himoliikkuja, jotenkin ne kalorit täytyy saada kulutettua. Mulla taitaa olla semmoinen " epätyypillinen syömishäiriö" eli mä en käyttäydy kuin anorektikot tai buliimikot = en välttele syömistä / oksentele. Saa nyt nähdä, mitä mä tämän painonpudotusprojektin kanssa teen; muuttuuko mun tilanne niin, että lähitulevaisuudessa oon proana tai promia. Ehkä mussa on enemmän proanan piirteitä, koska herkkujen liikasyömisen jälkeen usein yritän vähän aikaa olla "vähillä kaloreilla" = paastota. Mä oon kokeillut kaiken maailman laihdutuskuureja, ja aina oon huomannut sen, että omalla kohdalla tehokkain kilojen vähentäjä on juuri kaloreiden vähentäminen melko rajusti. Ehkä mut sitten huomataan paremmin, kun olen hoikemmassa kunnossa. Joka päivä selailen paljon (th)inspiraatiota antavia blogeja, jotka löytyvät seuraamieni blogien luettelosta.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti jaksat lähteä pienelle lenkille, pikku hiljaa lisäät kilometrejä. ei tarvitse olla mitään tappavaan juoksua, vaan reipasta kävelyä.... Sitä kautta toivottavasti saat mielenvirkeyttä!

    Jos et voi ottaa itsellesi koiraa, ulkoiluta toisten koiria! Koira vie huomaamatta Sinua pidemmälle, kuin ajattelitkaan mennä....

    Valoa ja iloa kevääseen!

    VastaaPoista