Mulla on ollut jo pitkän aikaa niin masentunut olo, ettei mikään oikein huvita :(. Mä haluaisin näperrellä käsilläni jotain, esim. neuloa, josta aiemmin tykkäsin tosi paljon. Olis kivaa myös lukea kunnon kirjoja, nykyisin jaksan ehkä hiukan selailla lehtiä / lueskella blogeja. Tosiaan, mulla on yöpöydällä kaksi kirjaa, joihin haluaisin tarttua; Päivi Storgårdin "Keinulaudalla" sekä Ann Heberleinin " En tahdo kuolla, en vain jaksa elää". Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mistä voisi johtua se, etten ole saanut aikaiseksi lukea niitä. Mitä mä oikein pelkään, löytäisinkö kirjoista jotain sellaista, joka toisi paljon kipeitä tunteita mieleen? Näiden teosten aihepiiri koskettaa mua hyvin henkilökohtaisesti, koska mullahan on tehty masisdiagnoosi, ja bipoa epäillään.
Ensi viikolla pitäis sitten tulla jotain selvyyttä asiaan. Mulle on tullut kotiin iso nivaska papruja (kyselylomakkeita), jotka tarvii olla täytettynä kun sinne vastaanotolle menee. Oon kyllä löytänyt netistä muitakin lomakkeita, jotka meinaan täyttää ja ottaa mukaan.
Viime viikolla oli taas se tutkimuslääkärin vastaanotto, eikä mun lääkkeitä vieläkään suostuttu muuttamaan !! Nämä nykyiset lääkkeet ei kyllä tunnu tehoavan yhtään. Toivottavasti ensi viikon jälkeen mulla on sopivammat = oikeat lääkkeet.
Painon kanssa on (taas) ongelmia; kilot eivät oikein tunnu lähtevän millään alaspäin. Tiedän, että ns. asiantuntijat suosittelee liikuntaa painonpudotuksen ohella. Tämä ei nyt kuitenkaan mun tapauksessa onnistu; ei huvita eikä ole oikein aikaa. Inspiraation saamiseksi olen yrittänyt lukea aiheeseen liittyviä postauksia, joita löytyy seuraamistani blogeista. Jotenkin mulla on hirvee kynnys alkaa oksentamaan just syömääni ruokaa, se tuntuu jotenkin "tuhlaukselta" = ostaa kallista ruokaa, jonka sitten päästää suustaan pois. Ehkä just tämän takia koen olevani pikemminkin pro-ana kuin pro-mia. Ehkä mulla on sittenkin BED = binge eating disorder, jossa ruokaa ahmitaan ajoittain valtaviakin määriä, mutta syötyä ruokaa ei oksenneta / käytetä laksatiiveja = ulostuslääkkeitä.
Miten odotankaan sitä päivää, jolloin sisälläni oleva pieni ja hoikka perhonen pääsee lentoon ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti